1800-luvulle saakka Tuomiokirkon ympäristö oli rakennettu tiiviisti taloja täyteen. Huolellisesti tarkastellen, voi vielä nykyäänkin havaita aukion kivetyksessä vanhojen rakennusten jälkiä. Tuomiokirkon aukiolta löydät helposti neliömuotoisen kiven, josta voi nähdä kolme kultaista tornikukkoa.

Tuomiokirkon kulmakiven asensi 1200-luvulla piispa Albert ja heti hänen kuolemansa jälkeen aloitettiin kirkon rakentamista. Noin 1300-luvun alussa upea Tuomiokirkko valmistui. Alunperin se oli suunniteltu kaksitorniseksi, mutta jatkuvat taloudelliset vaikeudet rakentamisen aikana muuttivat suunnitelmia. Sen sijan alkuperäinen, 140 metriä korkea kellotorni oli Riian korkein. Muutostöissä 1700-luvulla jäi Tuomiokirkon kellotorni  90 metrin korkeuteen.

Tuomiokirkon tornin huipussa oleva kukko on toiselta puolelta kultainen ja toiselta musta. Tarinan mukaan sille on hyvä selitys. Kun aamulla kaupunkilaiset näkivät ensin linnun kultaista puolta, oli luvassa hyvä ja kiireinen päivä, koska tuuli puhalsi Riian sataman nähden suotuisasti, joten oli odotettavissa kauppalaivojen saapumista. Jos tornikukko osoitti mustaa puoltaa, ei uusia lähetyksiä ollut odotettavissa.

Vaikka kirkko rakennettiin alun perin kukkulalle on aika tehnyt työnsä. Maan vajoamisen takia on kirkon historiassa tullut eteen tapauksia, että tulvien aikana on suoraan Tuomiokirkon sisäänkäynnin edessä voitu jopa kalastaa. Yksi tälläisista tulvista oli vuonna 1709.

Riian tuomiokirkko on merkitty Unescon maailmaperintöluetteloon. Vuonna 2005 se lisättiin maailman monumenttien nimistöön ja seuraavasta vuodesta sadan eniten uhanalaisen matkailunähtävyyden luetteloon.

Tuomiokirkon aukion vasemmalta puolelta löydät Riian kapeimman kadun, Rozena ielan. Tarinan mukaan täytyi vanhan Riian katujen olla leveydeltään vähintään keihäänmittaiset. Kauppiaat kuitenkin huijasivat katuja mittaavan ritarin ja juottivat hänet niin humalaan, että leveyden mittaamisesta ei tullut enää mitään. Niinpä kadusta tulikin muita huomattavasti kapeampi.