Ennen saksalaisten ristiretkeläisten saapumista 1100-luvulla liiviläiset olivat Daugavan joen  varrella asuvista heimoista suurin. Yhden teorian mukaan Riian kaupungin nimi johtuu liivinkielisestä sanasta "rīga", mikä tarkoittaa ruista. Riian joki, jonka rannalle oli rakennettu keskiaikainen kaupunki, on tunnettu myös rukiin tienä, koska paikalliset maanviljelijät kuljettivat pitkin jokea viljaa joenvarren sataman markkinoille. Nykyään markkinoiden paikalla sijaitsee Riian linja-autoasema.

Liiviläinen aukio on suhteellisen uusi, se perustettiin vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen pommituksissa murskautuneiden rakennusten tilalle. Vielä 1500-luvulle saakka sen paikalla oli laivoin kuljettava Liivin joki, joka virtasi pitkin kaupunginmuuria. Vuonna 1735 se päätettiin peittää, koska se oli pahoin soistunut kaupunkilaisten heittämien jätteiden takia. 1800-luvulla jokiuoman kohdalle tehtiin erityinen maanalainen kanava. Sen romahdettua vuosisadan lopussa joki päätettiin lopullisesti haudata. Nykyään vanhaa joenpohjaa aukiolla osoittavat vain sitä jäljittävät kukkapenkit.

Kannattaa katsoa tarkemmin Kaljkiu iela eli Kalkkikatu 20 kolmannen kerroksen ikkunoita. Tarkkaavainen voi huomata kahden ikkunan välissä hevosen kengän. Tarinan mukaan Pietari Ensimmäisen Riian vierailun aikana tapahtui, että hänen hevosensa menetti kenkänsä. Äkkipikaisuudestaan tunnettu tsaari heitti raivoissaan kengän tämän talon kolmannen kerroksen ikkunaan. Talon omistaja puolestaan juoksi vihaisena alas asiaa selvittämään. Huomatessaan, kenen kanssa oli tekemisissä, hän päätti asentaa hevosen kengän onnen merkiksi ikkunan viereen.

Oikealla, Kaljkiu iela ja Kaleju iela eli Sepänkadun kulmassa on Kalkkitorni. Aikaisemmin jokaisen suuremman tornin kellarissa oli vankila. Näin oli myös Kalkkitornissa. Vasta 1500-luvulla Kalkkitornin taakse rakennettiin erillinen vankilarakennus.  Sen tehtävät päättyivät 1700-luvulla, jolloin vankila siirtyi poliisin päämajaan. Kalkkitornin kellarissa ovat säilyneet näihin päiviin asti vanhat vankilasellit.

Keskiaikaiset rangaistukset olivat melko ankaria. Väärän rahan tekemisestä ja levittämisestä rangaistiin joko raajan amputeerauksella tai jopa kuolemalla. Kaikki rangaistukset toteutti ainoastaan kaupungin pyöveli ja tätä virkaa pidettiin hyvin kunnianarvoisana.