1000-luvun lopun mennessä Itämeren rannikolle saapuneet kauppiaat olivat pääosin saksalaisia. Liivinmaalle, kuten aluetta tuolloin kutsuttiin, saapui myös lähetyssaarnaajia ja heidän kanssaan tietysti myös ristiretkeläisiä. Vuonna 1180 rakensi munkki Meinhard Ikshkiles ensimmäisen kivikirkon. Ikääntyneen Meinhardtin seuraajaksi määrättiin huomattavasti sotaisampi piispa Berthold. Bertholdin surmasi vuonna 1198 nykyisen Riian lähellä taistelussa liiviläinen sotilas Imants.

Vuonna 1200 määrättiin Vatikanin toimesta kristinuskoa levittämään älykäs ja ovela Albert. Tuoreella Liivinmaan piispa Albertilla oli viekas suunnitelma: hän kutsui kaikki paikalliset ja tärkeimmät Liivinmaan päälliköt juhla-aterialle, juotti heidät humalaan ja otti heidät panttivangeiksi. Lopulta hän vaihtoi heidät johtajien lapsiin. Lapset kuitenkin lähetettiin puolestaan kristinoppiin Saksaan. Albertin lopullinen suunnitelma oli kuitenkin loistava - vaihtaa uudelleenkoulutetut päällikköiden pojat puolestaan maata vastaan, johon voisi rakentaa linnoituksen.

Toisen legendan mukaan Albert pyysi Liivinmaan vanhemmilta maata, ei yhtään suurempaa eikä pienempää kuin yhden lehmän alle mahtuu. Kun vanhemmat olivat antaneet siihen suostumuksensa, valmistivat Albertin satulasepät monikerroksisen lehmännahkan että hän voisi sen sopivassa paikassa levittää auki. Kun hän oli sen valitussa paikassa levittänyt sai hän itselleen tontin, joka oli riittävän suuri, että siihen saattoi rakentaa linnan. Vuonna 1201 piispa Albert asetti kulmakiven linnoitukselle, johon kohosi nykyinen Latvian pääkaupunki Riika.

Jos katsomme tarkemmin Johanneksen kirkon pihaa, voimme helposti huomata vanhojen kaupunginmuurien jäänteitä. Huomaatte varmasti metalliportit, joiden kautta pääsee suoraan Luostarin oikeustaloon. Tämä rakennus oli muinoin Kalparitariston esikunta. Piispa Albert perusti Kalparitarien veljeskunnan vuonna 1202, että voisi paremmin hallita ristiretkeläisiä. Kun Kalparitaristo vuonna 1236 Saulen taistelussa tuhoutui, annettiin linna Pyhän hengen luostarin käyttöön.

Huomatkaa Johanneksen-kirkon Pietarin-kirkon puolisen sivuseinän ristinmuotoinen aukko. Tarinan mukaan sinne on muurattu 1400-luvulla kaksi dominikaanimunkkia. Nämä  turhamaiset sielut halusivat kirkon rakentamisen aikana tulla kanonisoiduksi ja tässä yhteydessä antoivat muurata itsensä seinään. Hakemus kuitenkin hylättiin ja munkit jäivätkin sinne. Jonkun aikaa kaupunkilaiset ruokkivat heitä. Pyhimyksiksi näitä kahta munkkia ei koskaan kuitenkaan julistettu. Munkkien jäännökset ovat edelleen seinässä ikään kuin muistutukseksi siitä, mitä turhamaisuus voi tuoda.